Steven Wilson @ The Circus, Helsinki 26.11.2013


Steven Wilsonin alkuvuodesta julkaisema albumi The Raven That Refused to Sing (And Other Stories) on valittu jo brittiläisessä Prog-lehdessä vuoden albumiksi. Progressiivisen rockin kotimaan kriitikot ovat oikeassa, ja lisäksi kanssani samaa mieltä. Tästäkin syystä keikan alkamista loppuunmyydyssä Helsingin Circuksessa odotellessa tuli tunne, että tässä ollaan nyt todistamassa aika essentiaalia tapahtumaa. Joskus tulevaisuudessa muistellaan vuotta 2013 ja progeneroa, joka oli mahdollista nähdä pistäytymässä myös Suomessa tuona eräänä marraskuisena päivänä.

Myös vuoden takainen Get All You Deserve -konserttitaltiointi oli nostanut odotukset todella korkealle. Jo tuossa konsertissa esitelty "Luminol", tuoreen levyn avauskappale, osoitti yhtyeen hitsautuneen yhteen ja antoi vakuuttavaa esimakua tulevasta. Kappale kuultiinkin Circuksessa heti introvideon ja yllättävän "Trains" (Porcupine Tree:n levyltä In Absentia) soolo-entrancen jälkeen.

Kappaleiden väleihin oli ripoteltu piristävästi Zappamaista huumoria. Esimerkiksi vuoden välispiikki palkinnon antaisin "The Watchmakerin" ja "Indexin" välissä hitaasti ja pitch shiftin läpi lausutuille sanoille (lainaus muistin varassa):

"You just heard a story about a man, who murdered his wife, buried her under floorboards... nice... *yleisö repeää nauruun*... the next story is about even more fucked up person..., he takes other people as objects..., Index."

Tuossa vaiheessa homman tehoa lisäsi vielä yleisön ja bändin väliin laskettu läpikuultava verho, johon heijastettuna projisiot loivat lavalle hienon kolmannen visuaalisen tason. Esimerkiksi tiheä metsä projisoituna sekä etu- että taka-alalle saivat aikaan varsin autenttisen vaikutelman yhtyeestä soittamassa puiden keskellä.

Uusista biiseistä nostettakoon esiin varsinkin perätysten esitetyt "The Holy Drinker" ja "Drive Home", jotka osoittautuivat erittäin toimiviksi livenä. Mainittava on myös kaksi vielä julkaisematonta kappaletta, joista ensimmäinen esiteltiin vielä nimeämättömänä (no, ensin sen nimeksi tosin leikkisästi arvottiin "Lick My Love Pump"). Kappale oli hieman kuin joku Ravenin eeppisimmistä, mutta synkkyysastetta oli kasvatettu vielä pykälää lähemmäksi kauhuelokuvamaisia maisemia. Keikan lopuksi esitetty "Happy Returns" taas oli kontrastina yllättävänkin kevyesti ja pop-kaavamaisesti etenevä, Porcupine Treen 2000-luvun alkupuolen juttujakin muistuttava teos. Nämä kaksi kappaletta tulevat ilmeisesti osaksi seuraavaa, ehkä jo ensi vuonna ilmestyvää levyä.

Wilson vaikuttaa nyt olevan taiteellisen uransa huipulla ja nauttivan tästä täysillä. Sitä seuraa ilolla vierestäkin tällaisten konserttien ja äänitteiden muodossa.

Kommentit