Absoluuttinen Nollapiste goes scifi!


Absoluuttinen Nollapiste on Suomen suurin pieni yhtye. Musiikki saavuttaa usein eeppisemmänkin stadionrockin mitat kumpuilevine kitarasooloineen ja draaman kaaren oppeja viisaasti hyödyntävine nostatuksineen. Kysynnän ja tarjonnan laki pakottaa kuitenkin paketin nautittavan kuin yksittäispakatun sapuskan lentokoneessa, vaikka aineksista voisi kattaa herkullisen juhlapöydänkin. Mitään pikaruokaa Absoluuttinen Nollapiste kun ei ole.

Tarjottimena toimi jälleen 13.10. Hämeenlinnan Suisto-klubi. Vain päivää aikaisemmin ilmestyi yhtyeen yhdestoista albumi Pisara ja lammas 1, joka on kaksiosaisen teemalevyn ensimmäinen osa. Levyn olen ehtinyt kuuntelemaan vasta pari kertaa läpi, mutta todettakoon lähestymiskulman olevan ainakin Ayreonin ystäville tuttu. Vai miltä kuulostaa scifi-tarina höystettynä vierailevilla laulusolisteilla ja kasarisynasoundeilla? Kokonaisuutta on varmasti turha lähteä ruotimaan ennen vuoden päästä ilmestyvää, tarinan päättävää toista osaa.

Keikasta sen verran, että olipahan hittikimara. Diskografiasta oli poimittu settiin monenmoista helmeä, osa jo liiaksi kulutettua materiaaliakin (tosin ei kai tästä voi syyttää kuin itseä?). Uudelta levyltä taidettiin kuulla kolme kappaletta, jotka toimivat myös varsin hyvin livetilanteessa. Lavalle jonkinlaiseen viisikulmioon asetellut ledivalotornit olivat hieno visuaalinen lisä, tukien scifi-teemaa näyttävällä värispektrillään. Puuttumaan jäi loppuhuipennus, jossa lava olisi lähtenyt lentoon ja yhtye olisi liitänyt kaukaisuuteen kohti Planeetta Hyvää. Ehkä seuraavalla kiertueella puitteet ovat tätä luokkaa. Musiikki ei ainakaan olisi esteenä.

Kommentit