S a m p e r o R

Aloin tutustua Steven Wilson in tuotantoon joskus 2000-luvun alussa. Törmäsin miehen nimeen ensimmäisen kerran Opeth yhteyksissä, hän kun sattui olemaan tuottajana Mikael Åkerfeldt in luotsaaman progemetallibändin mahtavalla Blackwater Park -albumilla (2001). Jo tuolloin huomion kiinnitti Wilsonin taitava puuttuminen jo valmiiksi täydellisyyttä hipovan ruotsalaisorkesterin polveilevaan tuotantoon. Oli otettava selvää mistä tässä Steven Wilsonissa oli kysymys, apuna koulun tietokone ja internet, jonne minulla ei vielä silloisessa opiskelija-asunnossani ollut pääsyä. Törmäsin ensimmäisenä juuri ilmestyneen In Absentia -levyn (2002) kansikuvaan, joka vain lisäsi mielenkiintoa. Olisinko päässyt ensimmäistä testikappaletta pidemmälle kun olin jo tilaamassa levyjä. Tuolloin levyostokset saattoivat aiheuttaa muutaman päivän makaronipaaston, mutta mitä väliä, Porcupine Tree oli nyt orkesteri, jonka tuotanto oli ykkösprioriteetti. Tilasin In Absentian lisäksi Lightbulb Sun (2000) -albumin

maanantai 3.8. Olimme jo ehtineet unohtaa lentoaikataulutuksemme, koska olimme varanneet kesälomamatkan super-aikaisin tammikuussa. Jonkinlaisena yllätyksenä sitten tuli, että lentokentälle pitikin tähdätä jo maanantain vastaisena yönä, sunnuntai-illan ukkosten vielä painostaessa ilmanalaa. Noh, eikai siinä: taksilla linja-autoasemalle ja siitä sitten linikalla kohti Helsinki-Vantaata parin tunnin unet pohjalla. Pienenä nopean varaajan etuna saimme kuitenkin helpotusta matkustuksen ankeuteen ja meille vaihdettiin portilla passit bisnesluokkaan. Lento TAPilla Lissabonin kautta Portoon sujui mutkitta ja viikko oli kuin huomaamatta polkaistu käyntiin. Seuraavassa hetkessä huomasimme istuvamme Porton vanhimman kaupunginosan, Ribeiran jokirannassa terassilla grillattua miekkakalaa mutustellen. Olimme hetkeä aiemmin heittäneet matkalaukut majapaikkamme ovesta sisään. Porton hotellivalinnastamme sen verran, että olipahan hulppeat näköalat suoraan Ponte D. Luis I -sillalle huoneen ikkunas