S a m p e r o R

Entronauts · Undersea EP Samperor · Hyvien ajatusten kaappi III / Undersea (by ENTRONAUTS - SAMPEROR REMIX)

Aukko · Second Law Of Thermodynamics (Parts 1 - 3) Remix from the third Supermoon Sessions outtakes accompanied with an alternate mix of the First Law of Thermodynamics, put together by Aukko, and released today to commemorate the sad passing of Perttu Häkkinen exactly 2 years ago today.  This 20 minute epic, sequenced in three parts, is a sister release to the Supermoon Sessions vol.3, which was the third collaboration between Aukko and Samperor, and took place and materialized during May-August 2018.  Our 3rd cassette "Supermoon Sessions vol 3" EP out now: https://aukko.bandcamp.com/

Oma kappaleeni soitettiin kokonaisuudessaan Yle Teemalla Oi maamme! -ohjelman viimeisessä jaksossa tiistaina. Oli ilo nähdä, kuinka ammattimuusikko, rapartisti Laineen Kasperi valitsi videoni suosikikseen. Video sai kehuja eheydestään ja biisin kertosäe on kuulemma loistava! Mahtavaa! Ohjelma tulee vielä uusintana tänään torstaina Yle Teemalta klo 14:55 alkaen ja on nähtävissä toistaiseksi Yle Areenassa osoitteessa https://areena.yle.fi/1-4231736 Kuva: screenshot Ylen ohjelmasta yle.fi/oimaamme Artikkeli Oi maamme! -ohjelman viimeisestä jaksosta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/30/suomi-kuvien-remix-rapartistit-pyhimys-ja-laineen-kasperi-arkistofilmeista

Hämeenlinnan kesä on ollut täynnä hienoja tapahtumia. Muutama näistä on ollut koettavissa vieläpä ilmaiseksi kuten Ämyrock, Linnajazz ja Taiteiden yö viime perjantaina. Viimeksi mainitun yhteydessä juhlittiin myös tänä vuonna 10-vuotiasta Verkatehdasta. Kirsikaksi tämän kakun päälle oli palkattu soittamaan Anssi Kela yhtyeineen. He esiintyivät illan päätteeksi konserttitarkoitukseen loistavasti sopivassa Vanaja-salissa. Setti oli Kelan keikat tuntevalle yllätyksetön, mutta onnistui tarjoamaan jokaiselle jotakin. Miehen diskografia on jo niin kattava ja hittirikas, että sieltä pystyy varmasti sorvaamaan setin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja tähän tilanteeseen varmimpien ässähittien soittaminen oli tietenkin artistin kannalta paras veto. Itse olisin toivonut painotuksen olevan enemmän parin viimeisen albumin suuntaan, mutta kyllä tuollakin kappalearsenaalilla tunnelma nousi kattoon paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun vanhoista — dare I say kuluneista? — ralleista on tehty konserttita

Aloin tutustua Steven Wilson in tuotantoon joskus 2000-luvun alussa. Törmäsin miehen nimeen ensimmäisen kerran Opeth yhteyksissä, hän kun sattui olemaan tuottajana Mikael Åkerfeldt in luotsaaman progemetallibändin mahtavalla Blackwater Park -albumilla (2001). Jo tuolloin huomion kiinnitti Wilsonin taitava puuttuminen jo valmiiksi täydellisyyttä hipovan ruotsalaisorkesterin polveilevaan tuotantoon. Oli otettava selvää mistä tässä Steven Wilsonissa oli kysymys, apuna koulun tietokone ja internet, jonne minulla ei vielä silloisessa opiskelija-asunnossani ollut pääsyä. Törmäsin ensimmäisenä juuri ilmestyneen In Absentia -levyn (2002) kansikuvaan, joka vain lisäsi mielenkiintoa. Olisinko päässyt ensimmäistä testikappaletta pidemmälle kun olin jo tilaamassa levyjä. Tuolloin levyostokset saattoivat aiheuttaa muutaman päivän makaronipaaston, mutta mitä väliä, Porcupine Tree oli nyt orkesteri, jonka tuotanto oli ykkösprioriteetti. Tilasin In Absentian lisäksi Lightbulb Sun (2000) -albumin