S a m p e r o R

Steven Wilsonin alkuvuodesta julkaisema albumi The Raven That Refused to Sing (And Other Stories) on valittu jo brittiläisessä Prog-lehdessä vuoden albumiksi. Progressiivisen rockin kotimaan kriitikot ovat oikeassa, ja lisäksi kanssani samaa mieltä. Tästäkin syystä keikan alkamista loppuunmyydyssä Helsingin Circuksessa odotellessa tuli tunne, että tässä ollaan nyt todistamassa aika essentiaalia tapahtumaa. Joskus tulevaisuudessa muistellaan vuotta 2013 ja progeneroa, joka oli mahdollista nähdä pistäytymässä myös Suomessa tuona eräänä marraskuisena päivänä. Myös vuoden takainen Get All You Deserve -konserttitaltiointi oli nostanut odotukset todella korkealle. Jo tuossa konsertissa esitelty "Luminol", tuoreen levyn avauskappale, osoitti yhtyeen hitsautuneen yhteen ja antoi vakuuttavaa esimakua tulevasta. Kappale kuultiinkin Circuksessa heti introvideon ja yllättävän "Trains" (Porcupine Tree:n levyltä In Absentia) soolo-entrancen jälkeen. Kappaleiden väleihin oli

Nyt jos koskaan kannattaa käydä Kiasmassa , kun sen yläkerran tarjonta koostuu kotimaisista ääni- ja videotaiteen pioneereista. Viidennessä kerroksessa sai katsella Mika Taanila n teoksia Time Machines -otsikon alla. Neljänteen kerrokseen laskeutuessa keskiössä oli futurologi, elektronisen musiikin edelläkävijä Erkki Kurenniemi ja hänen elämäntyönsä näyttelyssä Kohti vuotta 2048 . Mika Taanilan näyttelystä mielenkiintoisinta antia olivat hänen filmografiansa tuoreimmat teokset Suomen sähköisin kunta (2012) sekä Kuuden päivän juoksu (2013). Ensimmäinen on Olkiluoto 3:n rakentamisen vaiheita ja siihen liittyviä ilmiöitä kuvaava kolmella isolla screenillä pyörivä videoinstallaatio. Kolmen ruudun yhtäaikaisesta käytöstä saavutettu kuvakerronnallinen etu on valjastettu käyttöön viisaasti, ja toteutus on muutenkin pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Kuuden päivän juoksu (kansainväliseltä nimeltään Six Day Run) -teoksessa seurataan päättömältä tuntuvaa juoksukilpailua, jossa kilpailijat

Hidria Spacefolk julkaisi viime vuoden lopulla uuden albuminsa Astronautica. Tämä tapaus oli päässyt blogin kirjoittajalta menemään täysin ohi tutkalta, mutta onneksi tilanteen pystyi vielä korjaamaan sopivasti kesähelteiden aikaan puolisen vuotta myöhemmin. Musiikista innostuneena päätin ottaa yhteyttä yhtyeen jäseniin ja kysellä vähän kuulumisia. Vastaamaan löytyi Sami Wirkkala. Hidria Spacefolkin ura on kohta 15-vuotinen taival. Yhtyeen musiikillisen kiitoradan perustukset valettiin vuonna 1999. Palataanpa hetkeksi tuohon vuoteen. Millaiset kuviot silloin vallitsivat Hidria Spacefolkin ympärillä? Millaista musaa silloin kuuntelitte? - Silloin elettiin meidän kuuskytlukua ja hippivuosia. Kommuuni-asumista, jamittelua ja sekoilua. Vietettiin paljon aikaa kimpassa muutenkin kuin soittelun merkeissä. Kaikki kuunteli myös aika lailla samaa musaa, mikä helpotti yhteisen sävelen löytymistä. Stereoissa soi kaikki pakolliset; proge, reggae ja spacerock bändit, mutta erityisesti Gong ja M