Kuusumun Profeetta nostaa maljan elämälle

-

Siinä iso mies herkistyi Kuusumun Profeetan elämää syleilevän musiikin edessä. Aika ja paikka menettivät hetkeksi merkityksensä sellaisten kappaleiden kuin Malja elämälle, Tanssi hänelle ja Isännätön jättiläinen soidessa kauniisti Suisto-klubin PA:sta. Mainitut teokset ovat tuoreelta Huutoja hiljaisesta huoneesta -albumilta. Kuusumun Profeetta julkaisi reilu kuukausi sitten yhden vuoden parhaista levyistä ja minulla oli nyt oikeus nähdä näitä esitettävän omassa kotikaupungissani. Loistavaa!

En voi tarpeeksi ylistää laulaja/kosketinsoittaja/taiteilija Mika Rättöä, joka nousee omassa fanitushierarkiassani sinne ylimmälle riville, johon ei montaa nimeä mahdukaan. Taide ja taiteen tekeminen on puhtaimmillaan universaali asia ja sitä Kuusumun Profeetankin musiikki todella on. Ikäni Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä asuneena muusikoiden porilaisuus näyttäytyy jokseenkin eksoottisena ja samaan aikaan lavapreesens huokuu harvinaisen voimakasta sympatiaa. Meinasin kirjaimellisesti ruveta itkemään aistiessani Mika Rätön vilpittömän peittelemätöntä innostusta hänen päästessään esittämään tuoreita laulujaan elävälle yleisölle.


Lämmittelijänä toiminut Ninni Forever Band oli sekin maininnan arvoinen tapaus. Tämä Pintandwefall yhtyeen jäsen muodosti lavalle energisen yhden naisen orkesterin ja veti settinsä läpi järjenvastaisella itseluottamuksella. Vaatii melkoista heittäytymistä ottaa yksin lava haltuun ja täyttää huone äänistä simultaanisti useiden instrumenttien voimin. Ei silti hätää, koska taitoa selvästi on ja varsinkin lauluääni soi vaikuttavasti siellä värikartan Björkimmässä päässä.

Pienen harkinnan jälkeen raahasin myös kameran keikalle mukaan. Halusin testata tuoretta Canonin 50mm linssiäni klubiolosuhteissa. Verrattain vanhaksi käyvällä EOS 30D:lläni jo ISO1000-arvolla kuvista tulee auttamatta rakeisia, mutta minkäs teet jos 1/60s valotusajallakin se vilkuttaa aukkoa f1.4. Kamera oli siis mahdollisuuksien mukaan tuettava. Onneksi lavan reunalle tuodut pöydät toimivat hyvänä jalustana ennenkuin ne täyttyivät tyhjistä tuopeista.

Millä todennäköisyydellä artisti muuten tykkää, että efektipedaaleiden ja muiden instrumenttiloiden päälle kaatuu kaljaa tai muita nesteitä? Ja kuka pitää ”soittakaa Paranoid!” –huudahdusta edelleen hauskana vitsinä? Tällaisiakin asioita joutui keikasta nauttimisen lomassa valitettavasti miettimään. Toivottavasti tästäkin huolimatta saamme näillä nurkilla kokea vastaavanlaisia (tai vaikka täsmälleen samanlaisia) esiintymisiä jatkossakin. Kiitos Ninni! Kiitos Kuusumun Profeetta! Hyvä Pori! Hyvä Hämeenlinna! Lisää tätä!
Kuusumun Profeetta / Ninni Forever Band @ Suisto, Hämeenlinna 9.11.2012

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Long live kasetti live & demo kasetti

-
Kuva
Hätänumeropäivänä 11.2. oltiin saavuttu risteykseen. Oli tehtävä lopullinen valinta keski-ikäistyvän aikuisrockin ja ikiteinin rässin välillä. Absoluuttinen Nollapiste Hämeenlinnan Suisto-klubin kodikkaassa ympäristössä vai Mokoma muutaman korttelin päässä huonon akustiikan mainetta kantavassa Sirkuksessa? Jälkimmäinen muuten on tyyliltään pehmyt-trashia (kieliasu suora lainaus) jos Kaupunkiuutisten toimittajaa on uskominen. Oli kuullut yhden kappaleen radiosta ja siitä raflaava otsikko ja oikeus rahalliseen korvaukseen. Valinta oli kohdallani selviö. Kasetti oli illan ainoa oikea formaatti. Suiston sisustukseen oli lisätty CJ-tiski vilkkuvaloineen. Rumpujakkaramies Tomi Krutsin (kuvassa) luovutti "Demo 3"-kasetin kymmenen euron seteliä vastaan ja oli selvästi innoissaan tiskinsä takana. Ja ihmekö tuo. 90-luvun alun tunnelma oli tavoitettu loistavasti, eikä vähiten kaseteilta soivan luurangot-kaapista-henkisen musiikin ansiosta. Aikakausi ei ollut tuulesta temmattu. Si...
Lue lisää

Absoluuttinen Nollapiste goes scifi!

-
Kuva
Absoluuttinen Nollapiste on Suomen suurin pieni yhtye. Musiikki saavuttaa usein eeppisemmänkin stadionrockin mitat kumpuilevine kitarasooloineen ja draaman kaaren oppeja viisaasti hyödyntävine nostatuksineen. Kysynnän ja tarjonnan laki pakottaa kuitenkin paketin nautittavan kuin yksittäispakatun sapuskan lentokoneessa, vaikka aineksista voisi kattaa herkullisen juhlapöydänkin. Mitään pikaruokaa Absoluuttinen Nollapiste kun ei ole. Tarjottimena toimi jälleen 13.10. Hämeenlinnan Suisto-klubi. Vain päivää aikaisemmin ilmestyi yhtyeen yhdestoista albumi Pisara ja lammas 1, joka on kaksiosaisen teemalevyn ensimmäinen osa. Levyn olen ehtinyt kuuntelemaan vasta pari kertaa läpi, mutta todettakoon lähestymiskulman olevan ainakin Ayreonin ystäville tuttu. Vai miltä kuulostaa scifi-tarina höystettynä vierailevilla laulusolisteilla ja kasarisynasoundeilla? Kokonaisuutta on varmasti turha lähteä ruotimaan ennen vuoden päästä ilmestyvää, tarinan päättävää toista osaa. Keikasta sen verran, ett...
Lue lisää

Steven Wilson @ Royal Albert Hall, London, 29.9.2015

-
Kuva
Aloin tutustua Steven Wilson in tuotantoon joskus 2000-luvun alussa. Törmäsin miehen nimeen ensimmäisen kerran Opeth yhteyksissä, hän kun sattui olemaan tuottajana Mikael Åkerfeldt in luotsaaman progemetallibändin mahtavalla Blackwater Park -albumilla (2001). Jo tuolloin huomion kiinnitti Wilsonin taitava puuttuminen jo valmiiksi täydellisyyttä hipovan ruotsalaisorkesterin polveilevaan tuotantoon. Oli otettava selvää mistä tässä Steven Wilsonissa oli kysymys, apuna koulun tietokone ja internet, jonne minulla ei vielä silloisessa opiskelija-asunnossani ollut pääsyä. Törmäsin ensimmäisenä juuri ilmestyneen In Absentia -levyn (2002) kansikuvaan, joka vain lisäsi mielenkiintoa. Olisinko päässyt ensimmäistä testikappaletta pidemmälle kun olin jo tilaamassa levyjä. Tuolloin levyostokset saattoivat aiheuttaa muutaman päivän makaronipaaston, mutta mitä väliä, Porcupine Tree oli nyt orkesteri, jonka tuotanto oli ykkösprioriteetti. Tilasin In Absentian lisäksi Lightbulb Sun (2000) -albumin...
Lue lisää