Long live kasetti live & demo kasetti

Hätänumeropäivänä 11.2. oltiin saavuttu risteykseen. Oli tehtävä lopullinen valinta keski-ikäistyvän aikuisrockin ja ikiteinin rässin välillä. Absoluuttinen Nollapiste Hämeenlinnan Suisto-klubin kodikkaassa ympäristössä vai Mokoma muutaman korttelin päässä huonon akustiikan mainetta kantavassa Sirkuksessa? Jälkimmäinen muuten on tyyliltään pehmyt-trashia (kieliasu suora lainaus) jos Kaupunkiuutisten toimittajaa on uskominen. Oli kuullut yhden kappaleen radiosta ja siitä raflaava otsikko ja oikeus rahalliseen korvaukseen.

Valinta oli kohdallani selviö. Kasetti oli illan ainoa oikea formaatti.

Suiston sisustukseen oli lisätty CJ-tiski vilkkuvaloineen. Rumpujakkaramies Tomi Krutsin (kuvassa) luovutti "Demo 3"-kasetin kymmenen euron seteliä vastaan ja oli selvästi innoissaan tiskinsä takana. Ja ihmekö tuo. 90-luvun alun tunnelma oli tavoitettu loistavasti, eikä vähiten kaseteilta soivan luurangot-kaapista-henkisen musiikin ansiosta. Aikakausi ei ollut tuulesta temmattu. Silloin nimittäin ilmestyivät Absoluuttisen Nollapisteen ensimmäiset äänitteet Demo I:n ja Demo II:n muodossa, tarkemmin vuosina 1992 ja 1993. Onko silloin kyse regressiivisestä rockista jos yhtye on nyt palannut takaisin analogiseen formaattiin ja demotuotantoon? Hieman edistystä on kuitenkin tämän 20 vuoden aikana tapahtunut. Yhtyeen kotisivu kertoo, että ensimmäistä demoa on aikanaan myyty noin 80 kappaletta ja toistakin vaivaiset parikymmentä. Nyt keikoilla myytävää kolmosta on saatavilla numeroitu 300:n kappaleen satsi. Hypistelen kädessäni yksilöä 110/300.

Harvemmin viitsin suosimaani artistia häiritä kohdattaessa. Tilanne on yleensä turhan vaivautunut molemminpuolin. Nyt päätin kuitenkin jututtaa Liimatan Tommia, syteen tai ei. Näyttäydyin ehkä pelottavana fanaatikkona, koska halusin kysäistä miehen esikoisromaanista. Onko Aksel Sunnarborg edes hiukan omaelämänkerrallinen hahmo? Yhteistä kuulemma on vain Tampere. Kirjan päähenkilö muuttaa pois pohjoisesta Suomesta, äitinsä helmoista, Tampereelle. Samaan kaupunkiin on Tommikin aikoinaan laskeutunut. Ja minä, tosin vähän lähempää Mänttä-Vilppulasta. Kerron Tommille, että kirjassa kuvailtu asunto muistuttaa omaa entistä Tampereen asuntoani. Tommi tietää, mistä 30-luvulla rakennetusta kerrostalosta puhun. Punaiset peltipiiput, tuuletusparvekkeet, ja leveät ikkunalaudat, joiden päällä saattoi istua tuntikausia ja katsella Itsenäisyydenkadun liikennettä. Vaihdoimme muutaman sanan myös Hesarin Nyt-liitteen Tauski-jutusta, mutta sitä en kyllä muista mihin se liittyi. Ei ainakaan huilusooloihin tai pulloon kusemiseen.

Kiertueen keikkasetti koostuu pelkästään yhtyeen kolmen ensimmäisen albumin ja demokasettien tuotannosta. Nollapisteen juuret toimii hyvänä johdatuksena ja varsinkin uuden kasetin materiaalissa tuntuu olevan tuoretta sovituksellista näkemystä. Vahvuus on totutusti taitavassa soitossa ja päähuomion saa esitetty musiikki ja oivaltavat sanoitukset. Kyseessä on ilman muuta tämän hetken varmin demobändi Suomessa. Kelatkaas sitä.