S a m p e r o R

Absoluuttinen Nollapiste on Suomen suurin pieni yhtye. Musiikki saavuttaa usein eeppisemmänkin stadionrockin mitat kumpuilevine kitarasooloineen ja draaman kaaren oppeja viisaasti hyödyntävine nostatuksineen. Kysynnän ja tarjonnan laki pakottaa kuitenkin paketin nautittavan kuin yksittäispakatun sapuskan lentokoneessa, vaikka aineksista voisi kattaa herkullisen juhlapöydänkin. Mitään pikaruokaa Absoluuttinen Nollapiste kun ei ole. Tarjottimena toimi jälleen 13.10. Hämeenlinnan Suisto-klubi. Vain päivää aikaisemmin ilmestyi yhtyeen yhdestoista albumi Pisara ja lammas 1, joka on kaksiosaisen teemalevyn ensimmäinen osa. Levyn olen ehtinyt kuuntelemaan vasta pari kertaa läpi, mutta todettakoon lähestymiskulman olevan ainakin Ayreonin ystäville tuttu. Vai miltä kuulostaa scifi-tarina höystettynä vierailevilla laulusolisteilla ja kasarisynasoundeilla? Kokonaisuutta on varmasti turha lähteä ruotimaan ennen vuoden päästä ilmestyvää, tarinan päättävää toista osaa. Keikasta sen verran, ett...

Hätänumeropäivänä 11.2. oltiin saavuttu risteykseen. Oli tehtävä lopullinen valinta keski-ikäistyvän aikuisrockin ja ikiteinin rässin välillä. Absoluuttinen Nollapiste Hämeenlinnan Suisto-klubin kodikkaassa ympäristössä vai Mokoma muutaman korttelin päässä huonon akustiikan mainetta kantavassa Sirkuksessa? Jälkimmäinen muuten on tyyliltään pehmyt-trashia (kieliasu suora lainaus) jos Kaupunkiuutisten toimittajaa on uskominen. Oli kuullut yhden kappaleen radiosta ja siitä raflaava otsikko ja oikeus rahalliseen korvaukseen. Valinta oli kohdallani selviö. Kasetti oli illan ainoa oikea formaatti. Suiston sisustukseen oli lisätty CJ-tiski vilkkuvaloineen. Rumpujakkaramies Tomi Krutsin (kuvassa) luovutti "Demo 3"-kasetin kymmenen euron seteliä vastaan ja oli selvästi innoissaan tiskinsä takana. Ja ihmekö tuo. 90-luvun alun tunnelma oli tavoitettu loistavasti, eikä vähiten kaseteilta soivan luurangot-kaapista-henkisen musiikin ansiosta. Aikakausi ei ollut tuulesta temmattu. Si...