Anssi Kela @ Verkatehdas, Hämeenlinna 25.8.2017

Hämeenlinnan kesä on ollut täynnä hienoja tapahtumia. Muutama näistä on ollut koettavissa vieläpä ilmaiseksi kuten Ämyrock, Linnajazz ja Taiteiden yö viime perjantaina. Viimeksi mainitun yhteydessä juhlittiin myös tänä vuonna 10-vuotiasta Verkatehdasta. Kirsikaksi tämän kakun päälle oli palkattu soittamaan Anssi Kela yhtyeineen. He esiintyivät illan päätteeksi konserttitarkoitukseen loistavasti sopivassa Vanaja-salissa.

Setti oli Kelan keikat tuntevalle yllätyksetön, mutta onnistui tarjoamaan jokaiselle jotakin. Miehen diskografia on jo niin kattava ja hittirikas, että sieltä pystyy varmasti sorvaamaan setin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja tähän tilanteeseen varmimpien ässähittien soittaminen oli tietenkin artistin kannalta paras veto. Itse olisin toivonut painotuksen olevan enemmän parin viimeisen albumin suuntaan, mutta kyllä tuollakin kappalearsenaalilla tunnelma nousi kattoon paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun vanhoista — dare I say kuluneista? — ralleista on tehty konserttitarkoituksiin varsin mallikkaasti iskevät stadionrock sovitukset!

Stadionmeiningistä puheen ollen, olipa muutamaa biisiä vahvistamaan järjestetty vielä kunnon pyrotekniikkaakin. Kivastihan tulipatsaat lämmittivät eturiviä ja vielä sitä toistakin, missä kamerani kanssa heiluin. Anssi itse kertoi, että hänellä saattaa akuutti grillimakkaran himo iskeä pyrojen loimottaessa, vaikka absoluuttinen kasvissyöjä onkin.

Kelan bändin yhteissoitto pelaa kellon tarkasti ja se on viihdyttävää seurattavaa. Kitara-battlet kitaristi Tuomas Wäinölän kanssa ovat paitsi hiuksia nostattavaa (pun intended feat. tuulikone) instrumenttiakrobatiaa, niin myös kokonaisuutta rytmittävää vaihtelua. Yksi keikan kohokohdista itselle oli kyllä Anssin peukkubassosoolo. Olen ihaillut tätä "piilevää" taitoa jo aikoinaan Youtube-videolta (kiitos Turolle vinkkauksesta), ja nyt sitä oli huikeaa todistaa livenä. Anssin sormet toimivat kuin Jukka Gustavsonilla konsanaan: niin nopeet ettei niitä näe! Onneksi pystyin valokuvista tarkistamaan, että sormet olivat tallessa. Säädin ISO-arvon kuvissa sen verran korkealle (1250 - rakeisuutta uhmaten), että valotusajan nopeuden ansiosta pystyi peukalonkin bassosoolokuvista erottamaan.

100 kuvaa konsertista täällä: https://goo.gl/photos/8YZeeaPDoY4tefDv8



Kommentit