Guns N' Roses @ Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna, 1.7.2017



Saavuimme Kantolaan hyvissä ajoin ennen ensimmäistä esiintyjää (Michael Monroe) ja aloimme odottaa h-hetkeä nauttimalla ystävien seurasta, sekä toki muutaman huurteisen. Olut oli odotetusti kallista, mutta peruslippulaisena pennosten säästämisestäkin oltiin osaltamme huolehdittu jo ennen keikkaa. Siirtymät anniskelualueelta bajamajoille ja kohti lavaa etenivät tungoksessa, mikä ei myöskään tullut yllätyksenä, olihan tapahtuma loppuunmyyty. Ihmisiä oli siis yli puolet enemmän kuin viime vuonna Iron Maidenin konsertissa: täydet 55K.

Itseltä The Darkness meni jotenkin ohi. Kun joku sanoi "tämä on se niiden hittibiisi", höristin korviani ja mikään kello ei soinut päässä. Kyseinen orkesteri ei siis tainnut olla itselle ihan tutuimmasta päästä, eikä se ole sitä vieläkään. Kellosta puheenollen: noin 20:45 paikallista aikaa seisoimme hyväksi kokemassamme pisteessä katselemassa screeneilta taiten toteutettua animoitua 3D-versiota klassisesta pyssyt&ruusut -logosta. Tuo kellonlyömä oli ennalta määritelty pääesiintyjän soiton alkamisajankohta. GN'R-keikkaveteraanit kuitenkin osasivat kertoa, että bändi ei koskaan aloita ajoissa, vaan starttia saa joskus odotella pidempäänkin. Olisiko siinä reilun puoli tuntia mennyt kun screenin logoanimaatiossa alkoi tapahtua: pyssyt alkoivat paukkua. Kohta se alkaa, ajattelin, ja BOOM! ...kai se on pakko uskoa... Slash, Duff, Axl ja kumppanit olivat lavalla!

Jos minulta olisi ennen keikkaa kysytty, mitkä kappaleet haluat kuulla orkesterin soittavan, olisin ehkä liikoja miettimättä sanonut "Civil War", "Estranged" ja "November Rain". No, ne kaikki kuultiin illan aikana. Soittivat Illusioneilta myös mm. "Double Talkin' Jive":n ja "Coma":n, jotka molemmat tulivat hieman yllätyksenä (koska en ole seuraillut aiempien keikkojen settilistoja) ja jotka olisin myös saattanut toivesettiä kootessani mainita. Appetite For Destructionilta (1987) kuultiin kokonaista kahdeksan kappaletta, joten settiä painotettiin selvästi kultavuosien suuntaan. Nykyisen kokoonpanon en kyllä olisi uskonutkaan juuri kahlaavan tuoreinta Chinese Democracyä (2008), mutta sieltäkin muutama pakollinen viisu oli mukaan valittu. CD:llakin kepittävä kakkoskitaristi Richard Fortus ei ole mikään turha tiluttaja sekään ja sai jakaa tilutusvuoronsa Slashin kanssa yllättävänkin tasaisesti. Keppimiesten demokraattisuutta alleviivattiin instrumentaaliksi sovitetulla Pink Floyd -lainalla, joka miellyttävistä melodioistaan huolimatta venähti kuitenkin hieman pitkästyttäväksi jamitteluksi. Tätä ennen oltiin vieläpä kuultu jo Slashin oma soolo-osuus. Ehkä pystyn kuitenkin kerran elämässäni sietämään näiden herrojen pitkät tilutukset.

Guns N' Roses on kautta aikojen ollut ahkera lainakappaleiden esittäjä. Silti keikan loppupuolen Soundgarden-tulkinta kaikessa ajankohtaisuudessaankin oudoksutti. Hyvin A. Rose suoriutui tästäkin ja kunnianosoitus hoidettiin arvokkaasti. Illan aikana kuultiin kyllä aika monta vakuuttavaa näytettä laulajan ja koko bändin nykykunnosta.

Encoreiden pauhatessa alkoi ensimmäiset yleisössä jo valumaan taaksepäin. Keikan aloituksen myöhästyminen oli pakottanut osan poistumaan paikalta kesken esityksen. Olin tyytyväinen kun itsellä ei ollut kiire sitten-yhtään-mihinkään ja sain nauttia viimeisistäkin sulosoinnuista ilotulitteiden räiskyessä Hämeenlinnan yötaivaalle. Tällaisten kokemusten takia kannattaa pysytellä elossa.




Kommentit