Loogista keräilyä osa 3: Vinyylimania


Olin jo ehtinyt kyllästyä toitotukseen vinyylin uudesta tulemisesta. Pienimuotoinen levyjen keräilyni oli pitkään rajoittunut cd-formaattiin ja vannoin, etten laajentaisi tuota harrastusta enää vinyylipuolelle. Tämä tietäisi katastrofia lompakolle ja hyllyt täyttäviä tuplakopioita parhaista levyistä kahdessa eri formaatissa.

Mieltäni kuitenkin painoi vanhempieni häkkivarastoon hylkäämä Technics SL-B210. Se lapsuudesta tuttu soitin, joka aikoinaan pyöritti niitä kaikkia kirjastosta lainaamiani levyjä. Päätin taipua ja katsastaa, josko soitin olisi vielä hengissä. Tarvitsin kuitenkin RIAA-korjaimen, jotta voisin liittää soittimen kotiteatterijärjestelmään. Olin kuullut, että levysoitin vaatii lisävahvistusta ja taajuuskorjausta, ennen kuin levyt soivat nykylaitteisiin liitettynä niin kuin pitää.

Hankinnat eivät kuitenkaan jääneet Phonoboxiin, vaan vielä piti löytää käsiin uusi neula. Minua oli opastettu, että neula kannattaisi vaihtaa heti ensimmäisenä, koska huono sellainen söisi myös itse levyjä. Kun vielä tiesin neulan olevan soittimessa alkuperäinen, sieltä jostain 80-luvun alkupuolelta, oli etsittävä eBaysta myyjä, jonka valikoimista löytyisi yhteensopiva raaputin. Neulan yhteensopivuuden ja toimivuuden todettuani eteen tuli toinen ongelma: ääni alkoi huojua sisäkierroksilla. Olisihan se hihna pitänyt tilata samalla, ajattelin, ja laitoin uuden tilauksen samasta jenkkiputiikista. Tilasin myös maajohdon jostain päin Japania, jotta pääsisin eroon ylimääräisistä maadoittamattomuuden aiheuttamista taustaäänistä. Reilun viikon odottelun jälkeen pääsin toteamaan, että vanhan hihnan löysyydestä johtuva huojunta oli uuden asennettuani poissa. Myös maajohdon liittämisellä oli toivottu vaikutus.

Nyt kun levysoitin on kunnossa, niin pääsen taas loogisen keräilyn pariin. Levyhyllystä huomaa toisinaan muutaman progelevyn mentävän aukon. Loistava apu paikkailuun on esimerkiksi kotimainen Svart Records. Levy-yhtiö kun on julkaissut tänä vuonna vanhoja Love Recordsin klassikoita uusintapainoksina. On ilo kantaa kotiin suomalaista rock-musiikin historiaa huolitellusti paketoituna värivinyylinä. Poimin julkaisulistalta muutaman levyn, joita en vielä ollut ehtinyt hankkimaan cd-formaatissa: Tasavallan Presidentin Lambertland (oranssi vinyyli) ja Milky Way Moses (vihreä vinyyli), sekä Tabula Rasan debyytti (valkoinen vinyyli) löysivät uuden kodin. Eksklusiivisuuden takaamiseksi värivinyylit ovat rajoitettuja 200:n kappaleen painoksia.

Lopuksi todettakoon, että joku taika näissä isommissa pyörylöissä todella on. Laserlevyt ovat kokeneet pienoisen inflaation ja tuntuvat kylmiltä ja hengettömiltä, kun taas vinyyli soi orgaanisesti ja autenttisesti, sekä kaiken päälle näyttää syötävän hyvältä!



Kommentit