Artistivieraana Henri Turunen / Riutta



Nykyisin Oulusta käsin operoiva Riutta on aloittanut toimintansa jo vuonna 2004. Muutama vuosi ehti vierähtää ennen kuin debyyttialbumi "Kaikki on hyvin" näki päivänvalon. Itse asiassa se tapahtui kuluvan vuoden maaliskuussa. Yhtyeen kotisivujen biografia kertoo levyn sisältävän muun muassa "kipua ja rauhaa, kaupungin savuja ja raitista ilmaa, tehtaanraunioita ja autioita rantoja." Millainen sitten on itse yhtye tällaisen maiseman takana? Kun pyydän yhtyeen solistia Henri Turusta kuvailemaan Riuttaa kolmella sanalla, on vastaus lyhyesti ja ytimekkäästi: "Ristiriitainen". Mielenkiinnon herättävästi kiteytetty sanoisin. Levyllä soivat melodiat kuulostavat moniulotteisilta ja sanoitukset kryptisiltäkin. Mistä Riutta ammentaa ilmaisunsa?
- Melodioiden moniulotteisuus juontaa ehkä juurensa siihen, että lauluja lukuunottamatta musiikkimme luodaan pääosin yhdessä. Sovitus- ja sävellysprosessi on hitsautunut tiukasti yhdeksi paketiksi. Kun neljä päätä luo jotain yhdessä, tulee soinnista ehkä rikkaampi kuin yksin tehdessä. Sanoituspuolella olen asettanut jokseenkin tiukkoja dogmeja, joiden raameissa liikun. Haluan haastaa kuulijoita, eikä tekstit välttämättä aukea ensimmäisillä kuunteluilla. Uskon kuitenkin, että jos näitä sisäisiä monologeja jaksaa vähän pureksia, saattaa sieltä seasta löytyä jotain mielenkiintoista.

Mikä vuosikymmen toimii parhaiten juuri sinulle, Henri Turunen?
- Hankala valita, kun tulee niin laaja-alaisesti kuunneltua musiikkia. Pitänee kuitenkin valita 2000-luvun alku, koska silloin musiikin kuuntelu syveni ja erinäiset levyt ovat painaneet tuolloin syvimmät rannut elämääni.

Mikä on sitten tuon vuosikymmenen paras levy?
- Olisi taas kymmeniä vaihtoehtoja, mutta valitsen Radioheadin Kid A:n. Sillä levyllä jotenkin on onnistuttu popularisoimaan kokeellisuutta. Suhteellisen vaikeasta kamasta on saatu kevyesti rullaavaa ja miellyttävää musiikkia. Tällainen ristiaallokko miellyttää meikäläistä.

Onko Kid A:ssa ja Riutan debyytissä sitten jotain yhteistä?
- On sieltä varmasti löydettävissä ainakin samantyyppisiä pyrkimyksiä - halua löytää musiikillaan se täysin oma polku.

Levyn viimeinen kappale "Etsijä" alkaa aika Porcupine Tree -henkisesti vai olenko se vain minä?
- Itse en ole yhtäläisyyttä huomannut, saati sen kummemmin ajatellut. Kaikki jäsenemme ovat kuitenkin kuunnelleet laajasti bändin tuotantoa, joten varmasti mukaan on voinut tarttua sieltä jotain. Itselläni biisiä tehdessä mielessä pyöri lähinnä perkeleesti lunta - ja naiset.

No, niin tietenkin. Missä Riutta on viiden vuoden päästä, vuonna 2018?
- Olemme tehneet pari tiukkaa albumia lisää ja kosolti hyviä keikkoja. Olemme ryppyisempiä, mutta sisällä palaa entistä kirkkaampi liekki.

Millainen musiikki on silloin "kuuminta hottia"?
- Sovitaan, että silloin tällainen vaihtoehtoisempi rock musiikki rynnistää mainstream-suosioon. Me siellä mukana.

Sovitaan vaan! Ja kesä kun on käsillä, niin missä Riutta nähdään tulevana kesänä? Jotain festareita kenties, jossa esiinnytte? Tai mitä menette itse katsomaan?
- Kesälle nyt omista keikoista voin kertoa Karmarock-festarit ja klubikeikkoja on tulossa myös, mutta kerrotaanpa niistä vähän myöhemmin. Jäsenistöämme voi bongata ainakin Provinssirockissa ja Ilosaarirockissa. Raviradalla nähdään.

Indeed! Minkälaisia terveisiä laittaisit blogin lukijoille?
- Eipä minulla muuta kuin, että tästä kesästä on tulossa hieno. Ja että kuunnelkaapa meitä vaikka Spotifysta (linkki alla) ja sitten tuutte keikoille. Eikös vaan.

Riutta Spotifyssa: http://sptfy.com/riutta

Kommentit