Yhtyeestä nimeltä Pain of Salvation, osa II

Laulu- ja soitinyhtye Pain of Salvation julkaisi viime syksynä odotetun Road Salt levykaksikon toisen osan. Levyt ovat keskenään tasavahvoja ja tyylillisesti toistensa täydellisiä sisarjulkaisuja. Aiempaan tuotantoon nähden selkein muutos on matematiikkametallin totaalinen puuttuminen paletista. Monimutkaisten biisirakenteiden ja ehkä joskus liiallisenkin kikkailun tilalla on pari säkillistä hyviä biisejä, jotka toimivat sellaisenaan esitettyinä, ilman studiotekniikka-avusteista paisutteluakin.

Juuri tästä syystä Pain of Salvationia voi kutsua livebändiksi isolla ällällä. Kappaleet nimittäin toimivat varsin hyvin yleisön edessä esitettynä. Itsenäisyyspäivän tynkäkeikka Opethin lämmittelijänä oli vasta esimakua tulevasta. Keikka loppui jo ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaa. Onneksi Daniel Gildenlöv mikin takaa lupasi, että uuden levyn kiertue tulisi ulottumaan Suomeen. Maaliskuun kahdeskymmenesneljäs vuonna 2012 jääkin historiaan päivänä, jolloin allekirjoittanut lopulta sai sen haluamansa klubikeikan. Tämä tapahtui vieläpä Suomen yhdessä parhaista keikkapaikoista, Helsingin Nosturissa.


Noin puolet setistä koostui odotetusti Road Salt ykkösestä ja kakkosesta. Sellaiset vedot kuten Linoleum tai No Way saivat levyversioihin verrattuna keikkatilanteen lisäadrenaliinista sellaisen buustin, että kuulija ei voinut muuta kuin antaa musiikin viedä mennessään. Henkilökohtaiseksi kohokohdaksi nousi kuitenkin BE-albumin naurettavan mahtipontinen voimaballadi Iter Impius, jonka kitarasoolon aikana unohdin hetkeksi ajan ja paikan. Siitähän koko hommassa lopulta on kysymys. Rentoutumisesta, irrottautumisesta ja viihteestä! Ja sitä keikka todella oli alusta loppuun. Soittajat selvästi nauttivat soittamisesta ja hymy oli herkässä sekä lavalla että lavan edessä.


Liekö sitten pari tuoretta ja pari melko tuoretta soittajaa piristäneet menoa. Viime vuoden lopulla vuoron perään yhtyeen pitkäaikaiset jäsenet, ensin kitaristi Johan Hallgren ja sitten kosketinsoittaja Fredrik Hermansson, ilmoittivat jättävänsä pestin. Ovi on käynyt tiuhaan aiemminkin, mutta nyt oltiin tilanteessa, jossa päähahmo Gildenlövin ympärillä ei ollut enää yhtään pitkäaikaista jäsentä. Kitaran varteen löytyi kuitenkin nopeasti islantilainen Ragnar Zolberg ja kiippareiden taakse asteli Daniel Karlsson niminen kaveri. Asiansa osaavia molemmat. Voin myös todeta, että rytmiosastovastaavat, rumpali Léo Margarit ja basisti Gustaf Hielm, eivät hekään ole mitään turhia sällejä. Keikka oli siis helpotukseksi todisteena siitä, että bändi on edelleen voimissaan useista miehistönvaihdoksistakin huolimatta. Jäämme odottelemaan, milloin taikuri Daniel G. nostaa hatustaan seuraavan albumikonseptin.

Kommentit

  1. Jos kiinnostaa Nosturin tulevaisuus niin kannattaa tsekata tämä blogi: http://www.konepajahalli.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti