Test Roll Experiment


Filmille kuvaaminen on kärsivällisyyttä vaativaa, mutta sitäkin palkitsevampaa puuhaa. Kahden viikon mittainen odotus filmirullan lähettämisestä siihen, kun valmiit kuvat ovat käsissäsi on digikuvausmaailmassa verrattain pitkä aika. Digikuvaaja on tottunut välittömään palautteeseen: tämä on huono, poistan tämän, otan uuden, tämä on hyvä, jätän talteen...

Picasassa on nyt Canon AE-1 Program filmikameralla ottamiani valokuvia. Kamera on 30 vuotta vanhaa mallia, eli kuvaajan kanssa saman ikäinen.

Pitkään digiabsolutistina viihtyneenä olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka hieno hetki on plärätä juuri valmistuneet paperikuvat ja todeta osa otoksista onnistuneiksi.

Halvasta harrastuksesta ei kuitenkaan ole kyse. Reilun 30 ruutua taltioiva filmirulla kustantaa nykyisin noin viitisen euroa vähän ostopaikasta riippuen. Filmin kehityksestä joutuu maksamaan kymmenisen euroa, digitaalisena kuvat CD:llä haluava lyö tiskiin taas noin kymmenen euroa per rulla. Kolmen rullallisen kehittäminen paperikuviksi ja CD-levyille maksaa siis kaikkineen lähes sata euroa.

Vanhan Canonin elektroniikka tarvitsee lisäksi – hintatasosta ja löydettävyydestä päätellen ei enää niin yleisesti käytössä olevaa mallia olevan – pariston. Pienen etsinnän jälkeen löysin tällaisen kameraan sopivan 4SR44 pariston (4LR44:ää vastaava pitkäkestoisempi) paikallisesta marketista vähän reilun kymmenen euron hintaan.

On silti hienoa huomata, että filmille kuvaamisen mahdollistavat palvelut eivät ole vuosien saatossa kadonneet mihinkään. Digikuvaukseen on myös hyvä ottaa välillä etäisyttä. Histogrammin tutkailu kuvauspaikalla saattaa taas tauon jälkeen tuntua juhlavalta.

Kommentit