Loogista keräilyä osa 2: Urbaania tangoa ja avaruusvalssi


Kuulun kai niihin nuoriin musiikinkuuntelijoihin, joihin Robert Silverstein ja Alan Benjamin viittaavat Jokamies-remasterin liner noteseissa:
"...younger music enthusiasts just discovering Pekka Pohjola and his magical repertoire..."
Vielä viime syksynä ajattelin, että Pekka Pohjolan Visitation (1979) edustaisi levyhyllyssäni jonkinlaista eksklusiivista otantaa tämän bassokenraalimme laajasta tuotannosta. Ei se tainnut ihan niin mennä.

Keräilijän sielu anoo lisää. Uteliaisuus ajaa ostoksille. Jos tämä levy oli näin hyvä, niin millainen tämä ja tämä sitten on. Eräänä joulukuisena päivänä autuaan tietämätön keräilijä löytää itsensä Prisman tarjoushintaisten levyjen osastolta pläräämästä. Flegmaattinen ja unelias olotila katoaa sekunnissa. Joku on tuonut Pahkasilmä Kaarnakorvan ja Harakka Bialoipokun remasterit (LRCD71 ja LRCD118) näytille ja lunastettavakseni. Hintakin herättää lähinnä säälin tunteen. Alle seitsemän euron hintalappu tällaisten teosten kannessa on suorastaan loukkaus. Äkkiä kassalle ennen kuin muuttavat mieltään. Kävin vielä kaikki tarjouslevyt läpi varmuuden vuoksi, ettei yksikään Pohjola-levy jäisi huomaamatta. Kotiin päästyäni tarkistan diskografian Progarchivesista. Okei, Visitationin ja Bialoipokun välissä on vielä Keesojen Lehto (LRCD219). Kronologia pakottaisi vielä ainakin yhteen hankintaan.

Seuraavana iskee valtakunnallinen levyale. Tammikuun ilottelussa Keesojen Lehto ei ole alennettujen joukossa. Kätkävaaran Lohikäärme on tullut alaspäin vaivaisen euron. Tilaan molemmat. Lohikäärme kun on julkaistu heti Visitationin jälkeen. Pohjola-kataloogini ulottuisi nyt vuoteen 1980. Olen palauttanut logiikan levyhyllyyni ja voin taas keskittyä olennaiseen: musiikin kuunteluun.

Keksin, että on olemassa sellainen asia kuin kaupungin kirjasto ja siellä punakantinen kirja, jonka kyljessä on ytimekäs toteamus: Bassokenraali (Nevalainen. Kustannus Oy Jalava, 2003). Levy soimaan yksi toisensa jälkeen ja kirjan Suomi-progetietoutta ahmimaan. Kirja toimii loistavana jatkeena Rock-Suomi ohjelman kolmannen osan teemalle. Nyt vain tarkastellaan historiaa erään Wigwamistakin tutun säveltäjän näkökulmasta. Satunnainen onnellisuuden tunne valtaa mieleni. Paikkaan kerralla yhden ison aukon sivistyksestäni. Tunnen olevani polttopisteessä. Kirjan sivuilla vilahtelevat nimet kuten Jukka Gustavson, Seppo Tyni, Olli Ahvenlahti, Hector ja niin edelleen. Suomalaisten kärkimuusikoiden lista on pitkä. Harvemmin jaksan kirjaan tarttua, mutta nyt ollaan aiheessa, joka kiinnostaa.

Hämeenlinnan Anttila muuttaa. Muuttomyynti tietää 30 prosentin alennusta kaikista TopTen-osaston tuotteista. Jännittää. Entä jos en löydäkään mitään? Entä jos mopo karkaakin käsistä totaalisesti? Jätän kotimaiset kohdasta P viimeiseksi. T:n kohdalla Tolosen remasterit herättävät kiinnostuksen myös, mutta nyt ei ole niiden aika. Tähän väliin kerrottakoon, että RockAdillo julkaisi viime vuonna myös kolme Pohjolan 80-luvun tuotosta remasteroituna: Urban Tango (1982), Jokamies (1984) ja Space Waltz (1985). Anttilan hyllyissä on tavallista enemmän tyhjiä kohtia, mutta juuri nämä kolme albumia sattuvat olemaan nätisti muovitaskuissa heti siinä P-kirjaimen alapuolella, kuin tilauksesta. Onko tämä viesti tuonpuoleisesta? Hauska detalji on myös se, että kirjan lukeminen oli vieläpä jäänyt kohtaan, jossa aletaan käsitellä juurikin Urban Tangon levytystä. No nyt on loogista keräilyä. Nyt diskografia ulottuisikin aukottomasti vuoteen 1985. Jatkaisin kirjan lukemista ja taustamusiikki olisi relevanttia.

Levyhyllyni täyttymistä voi seurata täällä: http://sites.google.com/site/samperor/

Kommentit