Tuhansien järvien juttuja

Nostin aiemmassa kirjoituksessani esiin erään levyn, joka aikoinaan teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Palaan vielä hetkeksi tuohon aikaan.

Tuolloin kai 13-vuotias Metallica-paitainen, vaikutteille altis, yksin viihtyvä nuori mies kuunteli radiota. Kuuntelin radiota itseasiassa aika harvoin, mutta tuolloin satuin syystä tai toisesta ihan omatoimisesti kuuntelemaan radiota. Radiomafian Metalliliitto oli suosikkiohjelmani. Mutta silloin en kuunnellut Metalliliittoa, vaan jotain epämääräistä puhelintoiveohjelmaa. Tiedättehän ne ohjelmat, joissa ainakin 90-luvulla toivottiin miljoonaa ruusua aina kun jollain kummin kaimalla oli nimipäivä tai ehkä jopa syntymäpäivä. Kiitän sitä ihmistä, joka soitti silloin radioon ja toivoi Amorphis-yhtyeen kappaletta nimeltä 'Moon and Sun part II'. Taisipa soittaja tarkentaa vielä, että laita se part kakkonen sieltä, koska se on niin v*tun hyvä. Mietin, että mikä tämä tällainen Amorphis oikein on. Itseasiassa silloin vielä luulin, että nimi kirjoitetaan Amorfish, koska kirjoitusasua oli radion kautta hankalampi tarkentaa ja internet tietenkin loisti poissaolollaan. Kappaleen syntikkaintro ei vielä paljastanut musiikkityylistä sen enempää. Siinä vaiheessa kun kitaraslidet jyrähtivät käyntiin vokalisti Tomi Koivusaaren murahtaessa kyytipojaksi, olin laskea alleni. Mitään vastaavaa en ollut ikinä kuullut.


Tuosta hetkestä lähtien olen seurannut Amorphisin uraa ja ostellut uusia levyjä aina kun ovat sellaisen pihalle saaneet. Olen käynyt keikoilla aina kun siihen on sopiva tilaisuus tullut ja lukenut haastatteluja musiikkilehdistä. Mielenkiinto yhtyettä kohtaan on meinannut välillä lopahtaakin, koska uusi levy on pitänyt aina pureskella tyyliin: ai tämä on tällaista nykyään? Lukuisten miehistönvaihdosten ja tyylillisten kokeilujen jälkeen bändi on kuitenkin yhtenäisempi kuin koskaan. Jo kolme tasapainoista levyä tuoreimman laulajansa Tomi Joutsenen kanssa julkaissut yhtye jaksaa taas kiinnostaa, eikä pelkästään Talesin tai Elegyn kaltaisten levyjen aiheuttamien nostalgiaväristysten ansiosta.


20 vuoden mittaisen uran kunniaksi menivät ja julkaisivat vieläpä DVD:n. Vihdoinkin. "For the first time on DVD", julistetaan kanteen liimatussa tarrassakin. Kävin ensimmäiseksi dokumentin kimppuun. Pätkä sisälsi yllättävän paljon vanhaa kuvamateriaalia ja bändin historia käytiin tätä kokonaisuutta varten kuvattujen haastattelujen kautta varsin tyhjentävästi läpi. Olikin hauska huomata kuinka perillä olinkaan yhtyeen uran käänteistä. "Aivan, muistan tuon", myötäilin kuin olisin aikoinaan ollut osana tapahtumia. Kiitos tästä kuuluu suomalaiselle musiikkijournalismille. DVD:n pääpointti on kuitenkin keikkataltioinnit, joita on tässä kahden rieskan versiossa kaksin kappalein. Molemmat viime vuonna taltioituja, toinen Oulun Teatriassa ja toinen Summer Breeze -festivaaleilla. Lähretääs katsomaan.

Kommentit