Riverside @ Nosturi, Helsinki 28.11.

Oli synkkä ja sateinen ilta. Marraskuu oli kohta vaihtumassa joulukuuksi. Lumesta saattoi vain haaveilla, auringon esiintulemisesta puhumattakaan. Vuosi 2009 oli ollut täynnä elämyksellisiä konsertteja: Opeth helmikuussa, Faith No More heinäkuussa, Porcupine Tree, KTU...

...niin ja puolalainen Riverside, joka käväisi kesäkuun lopulla Tuska-festivaalien yhteydessä Tavastia-klubilla. Vasta heinäkuun puolella ilmestynyt loistava albumi, Anno Domini High Definition (yhtyeen neljäs albumi muuten), oli jo tuolloin vahvasti edustettuna setissä. Silloin vielä tuntemattomat kappaleet toimivat jo yllättävänkin hienosti. Keikka vaan tuntui kiitävän ohi oudon nopeasti. Päähän jäi lähinnä kaikumaan vain laulaja-basisti Mariusz Dudan esittämä lupaus varsinaisesta kiertueesta, joka tulisi marraskuussa ulottumaan myös Suomeen.

Nyt tänä synkkänä ja sateisena iltana astun legendaarisen Nosturin ovesta sisään. Kello on yhtä kuin puolituntia ennen pääesiintyjän astumista lavalle. Nahkatakki narikkaan ja nopea vilkaisu merchandise-kojulle. Jätän kuitenkin uuden levyn värejä tunnustavat punasävyiset paidat tällä kertaa ostamatta. Levyjäkään en tiskiltä tarvitse, koska ne sattuvat jo löytymään levyhyllystäni. Sen sijaan painun suoraan yläkertaan. Miestenhuoneen ja anniskelualueen kautta matka jatkuu lavan edustalle savukoneen jo tykittäessä tilanteeseen sopivaa ambienssia.

Ensimmäinen kappale '02 Panic Room' on jonkinlainen hitti ja samalla melko turvallinen valinta setin alkuun. Oma henkilökohtainen soundcheck eli korvatulppien säätäminen sopivaan asentoon täytyy tehdä heti ja tälläkin kertaa lopputulos on koominen. Tulpat roikkuvat lähes 45:n asteen kulmassa päästäen kristallinkirkkaat sulosoinnut lähes esteettömästi korvista sisään aivojen prosessoitavaksi. Tämä kertonee jotain tilan akustiikasta ja ehkä kaksijakoisesta suhtautumisestani kuulon suojaamiseen.

Parin klassikon jälkeen laulaja vaihtaa bassonsa akustiseen kitaraan. Innostun veikkaamaan seuraavan kappaleen nimeä ja huudan estoitta "In Two Minds!", johon idolini vastaa tyynesti "Yeah, exactly". Erittäin kauniit kertosäkeen sanat saa vieläpä luvan kanssa lauleskella mukana. Getz some goosebumps!
But if you lose your faith
Know that I am still your friend
And if the sky falls down
Know that I will still support you.
Seuraavana on vuorossa uusimman levyn kaikki kappaleet oikeassa järjestyksessä. Tällaiseen ratkaisuunhan päätyvät vain todelliset progebändit. 'Hyperactive', 'Driven to Destruction', 'Egoist Hedonist', 'Left Out', sekä 12-minuuttinen 'Hybrid Times'. Levy on niin hieno kokonaisuus, että minkäänlainen puutuminen ei pääse yllättämään missään vaiheessa.

Keikan viimeisenä kappaleena kuullaan vielä Rapid Eye Movement -levyn bonuskiekolta löytyvä, samaa nimeä kantava instrumentaali, joka on aloituskappaletta huomattavasti yllättävämpi veto. Toimii! Tämä spacerock-henkinen, eteerinen kappale on täydellinen valinta saattelemaan homman päätökseen.

Vuosi 2009 on todella ollut täynnä hienoja konsertteja, ajattelen ja kävelen takaisin sateeseen. Tämä oli takuuvarmasti yksi parhaista, ellei paras!




Kommentit